Viikko 12

Tämä viikko on ollut kiireinen. Päivät venyvät iltaan ja yöhön saakka ja en meinaa ehtiä lenkille tai uimahalliin.

Olen osallistunut Taiteilija yhteiskunnassa –kurssille ja James Prevettin luennoille jossa on käsitelty taiteilijaresidenssejä, kansainvälisen työskentelyn väyliä, rahoituksen hankkimista ja muuta taiteilijan työhön liittyviä käytännön toimia.

Lopputyön ohessa olen hoitanut myös muita töitä. Piirsin kuvat Inuit Bookshop + Studio Fludd:lle Italiaan lasten kirjamessuille Bolognaan (Personal Taste) ja Kutin Kutin lapsille suunnattuun ABC-kirjaan (kirjain P). Lisäksi lähetin sarjakuvani Espanjaan (El Estado Mental) ja Belgiaan (The Journal of La Camaraderie).

yksityiskohtia Personal Taste -kuvituksesta

Keskiviikkona tehtiin värierottelua. Omissa projekteissani on usein niin, etten osaa tehdä kaikkea yksin ja silloin on pyydettävä apua ystäviltä ja/tai ammattilaisilta. Minä olen Photoshopin käyttämisessä pitkälti itseoppinut ja värierottelun teossa minua auttoi Tyko Elo. Työ sujui niin että Tyko istui näytön edessä ja minä määräsin vierestä. Käytännössä kaivoimme Photoshopissa valokuvista lisää sävyja esiin. Osassa kuvia koetimme myös häivyttää kertakäyttökameroiden negatiivien keltaisuutta. Minulla oli mallina mukana Andrey Tarkovskyn ”Brigh, Bright day” -kirja koska toivoin, että myös oman kirjani kanssa päätyisin samankaltaiseen, pehmeään ja kylläiseen värimaailmaan. Saapa nähdä kuinka lopulta käy. Värierottelu jatkunee hetken verran vielä jonain toisena päivänä koska osa kuvista unohtui kotiin, väärälle kovalevylle.

negatiivin raaka-skannaus

muokattu kuva

negatiivin raaka-skannaus

muokattu kuva

Maanantaina tajusin, että kaikki hyvät suunnitelmani siitä, että joisin kahvin sijasta teetä kaatuvat koulussa aina siihen, että juon väsyneenä kahvia. Ehkä aloitan kahvilakon toukokuussa. Homer Simpsonia mukaillen: Kahvi maistuu paremmalta, joten kyllä sitä kannattaa juoda. Sama ruuan kanssa. Hyvää kannattaa syödä. Jos se maistuu hyvälle, niin sen täytyy olla sinulle hyväksi.

Koska suurin osa ns. oikeasta elämästä tapahtuu pitkälti koulun ja taiteen tekemisen ulkopuolella lopetin työt keskiviikkona jo kuudelta ja pyysin parhaan ystäväni saunaan ja yökylään. YK:n onnellisuuden päivän kunniaksi (20.3.) heräsin torstaina puoli kuudelta ja ehdin valmistaa meille hyvän aamiaisen ennen työpäivän alkua. Perjantai-iltana matkustan yöjunalla viikoksi Tornioon moikkaamaan mummoa, äitiä, pikkusisko ja pikkuveljeä. Olisipa lunta ja pakkasta ja aurinkoa ja pääsisipä jäälle hiihtämään!

Perjantaina saamme myös vahvistuksen Kuvan Kevään -näyttelyn tiloista ja omista paikoistamme. Nyt pääsen suunnittelemaan oman osuuteni ulkoasua.
Kyllä kelpaa!

Viikko 11

Aurinko on paistanut kirkkaasti useana päivänä työhuoneeseen. Minulla on flunssa. Yskittää ja pää ei tunnu toimivan kunnolla. Pään tukkoisuus harmittaa kyllä hiukan.

Tällä viikolla olen tehnyt töitä lähinnä tietokoneella. Olen lähettänyt sähköpostia teknikoille äänieditoinnista ja näyttelyyn tulevista audiolaitteista. Olen myös sopinut katalogin taittajien kanssa oman aukeamani taitosta. Lisäksi  olen tavannut koulun puutyömiehen, näyttelyyn tarvittava lukutaso on nyt tilattu ja se valmistunee ensi viikolla. Olen huojentunut siitä, että saan tason valmiina. En ollut varma, kuinka osaisin rakentaa sellaisen itse.

Muun ajan olen käyttänyt näyttelyyn tulevan kirjan taiton hiomiseen ja virheiden oikomiseen. Ensi viikolla pitäisi tehdä värierottelu ja kääntää jokainen kirjaan tuleva valokuva CMYK-arvoiksi. Onneksi saan apua.

Päivisin juomme yhdessä kahvia taidegrafiikan tilassa. Kaikki on rauhallista ja ehdimme rupatella niitä näitä. pohdimme tulevia näyttelyitä, pätkätöitä, apurahoja ja muita kuulumisia. Luulen että hoppu ja kiire konkretisoituvat vasta huhtikuussa.